Vapailla markkinoilla tutustuin Tinderiin ja muihin deittisovelluksiin, ja löysin mieluisan liikuntaharrastuksen elämääni. Nautin sinkkuelämän monesta puolesta, mutta kaipasin silti koko ajan parisuhdetta ja kumppania. Toisen lämpö ja läheisyys, asioiden ja elämän jakaminen, tunteminen pintaa syvemmältä, arjen huumori, seksi, suunnitelmat, oma perhe – kaikki oli tuon yhden mutkan takana. Kumppania ei vain löytynyt. Oli joitain, jotka eivät olleet minusta kiinnostuneita, ja oli toisia, jotka olisivat mielellään minua tapailleet, mutta en kokenut heihin mitään vetoa, vaikkei heissä mitään vikaa ollut. Emme vain sopineet yhteen. Viestittelin monen kanssa, kävin baareissa ja treffeillä, ja kyllästyin koko hommaan. Oman itsensä kiteyttäminen ”myyntitekstiin ja -kuviin” oli tympeää. Oli kuin olisin hakenut työpaikkaa lähetellen loputtomasti CV:itä ja hakemuksia, kun olisi pitänyt kokonaan vaihtaa lähestymistapaa. Koko juttu tuntui monimutkaiselta ja neuvojia riitti, jos lähti etsimään. Päätin, että jos tästä viimeisimmästä keskustelusta ei tule mitään, poistan koko Tinderin.

Kelataan vähän taaksepäin.

Olin parinkymmenen vuoden ajan perehtynyt erikseen self help-kirjallisuuteen, käynyt tunne-, keho- ja psykoterapiassa, ja löytänyt paljon hyviä työkaluja, parempaa oloa ja järjestystä elämääni. Olin valmis kokeilemaan erikoisempiakin juttuja ja toteamaan itse, oliko niillä jokin vaikutusta vaiko ei. Amerikkalaisen valmentajan, Tony Robbinsin, eräs ohje oli jäänyt mieleeni ja kuten tapani on, heittäydyin koekaniiniksi ja tein harjoituksen parisuhteen löytämiseksi ja oikeastaan houkuttelemiseksi elämääni. Yhdistin tähän kaksi muuta selkeyttävää harjoitusta ja luottamusta asioiden järjestymiseen sekä nöyryyttä katsoa itseäni rehellisesti peilistä ja keskittyä siihen, mihin voin itse vaikuttaa. Hyväksyin sen mitä tiesin toivovani ja haluavani, myönsin sen mitä en missään tapauksessa halunnut, ja parhaani mukaan tiedostin omat puutteeni.

Palatakseni viimeiseen Tinder-keskusteluuni. Se jäi viimeiseksi. Tuo tuttavuus on nyt vaimoni ja meillä on kaksi pientä lasta. Vaimoni on viimeistä piirtoa myöten sellainen kumppani, jonka tuolloin kirjoitin haluavani elämääni (ja sellaisilla tavoilla enemmänkin, jota en osannut tuolloin toivoa). Hän ei ole mitään sellaista mistä kirjoitin, etten haluaisi sellaista elämääni. Sopiva kumppani oman määritelmäni mukaan, hyvä mätsi. Työskentelen joka päivä ollakseni itse se mies, jonka tuolloin ajattelin haaveiden naisensa löytävän ja ansaitsevan ja josta tämä voisi tosiaan kiinnostua.

Pidentääkseni tarinaa vielä hieman, kerron miten tämä kurssi syntyi.

Jonkin aikaa nykyisen vaimoni kanssa seurusteltuamme, katsoin erään ystävämme epäonnea kumppanin etsinnässä. Hänelläkin oli elämässä ”kaikki hyvin”, mutta hyvä parisuhde puuttui. Yrityksen puutetta ei ollut. Ikääkin tuli päivä päivältä lisää ja jossain kohtaa alkoi tulla huoli siitä, ehtivätkö omat unelmat mm. perheen suhteen toteutua. Päätin yrittää auttaa ja kirjoitin hänelle reseptin, jota seuraamalla olisi mahdollista päästä jumiutuneesta tilanteesta eteenpäin. Mutta jokainen vaihe tulisi käydä läpi verrattain tunnollisesti.

Kuten AA:ssa sanotaan: The program works if you work it. Eli ohjelma toimii, kun sinä toimit. Tee oma osuutesi, niin asiat järjestyvät.

Itselläni parisuhteen löytämiseen meni muutama kuukausi, tällä ystävällä lopulta muutama vuosi. Lopputulos onnistui kuitenkin niin hyvin, että hänkin silmäilee (yhdessä puolisonsa kanssa!) aika ajoin hämmästyneenä kirjoittamaansa listaa ja sitä, miten se on voinut toteutua niin täsmälleen.

Hän jakoi kaavaa ystävilleen ja hänen puolisonsa omille kavereilleen – ja kehotti minua kirjoittamaan aiheesta kirjan. Eteenpäin suositteluissa toteutui rikkinäinen puhelin -ilmiö, eikä resepti saavuttanut uusia ihmisiä ihan alkuperäisessä muodossaan. Oikaistuna teho ei ollut sama.

Kirjan kirjoittamisen aika ei ole ainakaan vielä, mutta verkkokurssin avulla saamme nykyisin arvokasta tietoa helposti, henkilökohtaisesti ja tehokkaasti toisten saataville. Siksi tämä kurssi: että sinä saisit nämä yksinkertaiset, mutta tehokkaat avaimet ulottuvillesi ja käyttöösi juuri siinä muodossa missä ne on alun perin tarkoitettu.

Yhden viikon aikana tehdyt iltaharjoitukset ovat uskoakseni riittävästi, että saat sopivasti reivattua kurssiasi kodittomalta ulapalta rakkauden sataman suuntaan.

Lopputulos on siinä määrin jokaisen yksilön käsissä, etten voi antaa takuuta sen suhteen, mutta uskon, että kurssin tehtävät tehtyäsi elämäsi on tietoisempaa ja selkeämpää ja olet kutkuttavan odotuksen keskellä valmiimpi kohtaamaan ja vastaanottamaan sen, minkä olet itseäsi varten kirjoittanut.

Terveisin, Jupe